Suikkilan kartanon Myllytawernan awajaisissa 13.10.2012
Arvo:
"Kyllä täytyy sanoa näin meidän kaikkien puolesta, niin oman wäen kuin
talon wäenkin: tämä on ollut nyt jo niin hieno tapaaminen Olemme keskustelleet
paljon tästä tapaamisesta keskenämme, mutta sitten myös teidän ja talon wäen
tapaamisesta. Ja kaikesta, mitä nyt olette puolin ja toisin jutelleet niin
tästä paikasta kuin siitä, kuka kukin on ja mitä kukakin tekee.
Nythän tässä päällimmäisenä on ollut riemu tästä myllynkiwestä, joka näin löytyi satojen wuosien jälkeen.
Riemullisinta heillä täällä on ollut, että nyt heitäkin jälleen kuullaan ja paikka saa ihan uudenlaisen elämän sen myötä. Ja minä näin konkarina jo woin sanoa, että se tuntuu kyllä oikein hywältä.
Niinkuin meillä on yleensäkin tapana, niin wanhoja ei kaivella. Waan sillä Wiisaudella, joka meille on tullut olemisestamme, jatkamme täysillä eteenpäin. Sehän elämän kokemusten tarkoituskin on aiwan kaikilla, niin meillä luonnonhengillä kuin teillä ihmisilläkin. Oiwaltaa lisää niihin tulewiin tekemisiinsä, hyödyntää se oma wiisaus. Jokaisella on aina niitä hywiä, riemullisia hetkiä ja toisia, jotka eiwät ole ihan niin iloisia. Mutta yhtä kaikki, kaiken sen takia, me olemme nyt sitä mitä me olemme. Ei muuta kuin kokka kohti koillista ja menoksi, sanowat nämä luonnonhenget täällä meren äärellä.
Niin, kukakohan tässä nyt haluaisi jotain sanoa talonwäen piiristä."
Jurra nousee seisomaan ja sanoo: "Minä nyt niin sanoisin, kun se ihan kirjatuksi tulee. Että on ollut oikein riemullista saada teidät kaikki tänne, niin Marja ja Helge, kuin koko tämä luonnonhenkirewohka, niin kuin te itse sanotte. Se miksi ja minkälaiseksi tämä paikka nyt sitten tulee, niin aikahan sen näyttää, mutta me ollaan ihan täysillä mukana. Niin Tarmokin, jahka se nyt noista jauhinkiwistään tokenee. Niin se mylly kun oli hänelle niin iso juttu. Ja taitaa olla niin, että jos ei Tarmoa riihellä näy, niin kyllä hän sieltä myllynkiweltä löytyy.
Annan puheenwuoron Siirille, koska hän nyt haluaisi jotain automatkasta sanoa."
Siiri niiaa ja nousee seisomaan.
"Minä en ole koskaan ollut sellaisessa autokyydissä, warsinkaan tällaisessa liikkuwassa koti-autossa. Minulla oli aiwan ilonsekaista jännistystä nyt olla matkalla teidän kanssa sinne kirkolle ja takaisin.
Niin kun me Tarmon kanssa ihan ex tempore innostuttiin lähtemään mukaan. Kun se lähtökin tuli niin nopeasti. Kun se siellä hiekkatien mutkissa tuntui sillä lailla jännästi. Kun ei ole ennen ollut kyydissä niin sillä lailla mukawasti jännitti. Kun minulle se wauhti oli kova, waikka teille se ei tietysti ollut. Niin, kiitos waan kyydistä ja kyllä tässä riittää nyt moneksi illaksi kertomista. Kun sitten taas kysytään, että kerro wielä, miltä tuntui. Niin minä siihen sitten kyllä sanon heille, että jos vaan mahdollista, niin kokeilkaa itsekin. Nuo Pyrri ja hänen porukkansa ovat kyllä tässäkin jo konkareita. Eiwät kuulemma ole moksiskaan. Sanowat wain, että wauhtia lisää."
Riihi-Tarmo: "Niin mainittakoon tässä nyt kaikille, että kun nyt ollaan tämän Kerawan remuporukan kanssa tultu siihen ajatukseen, että kun niin paljon hywää on kuultu niistä Marjan ja Helgen Rumpula- ja Pylpyrä-tawernoista, joissa luonnonhenkiwäki toisiaan woi tawata ja ajatuksia waihtaa. Sillä lailla ihmisten piirissä ollen, mikä näistä kotien tawernoista tulee. Kun täällä näin yhdessä woimme sitten kohdata.
Niin mikäpä nyt olisi sen hienompaa, kuin awata tännekin tawerna. Siispä minä kun nyt tänään niin innoissani olen ollut, niin ihan riemulla otan tämän isännöimisen tehtäwän wastaan. Kun tuo Jurra sanoi, että kuule Tarmo, ole sinä waan tawernaisäntä. Minulla tätä tekemistä muutenkin riittää. Ja kun sinä olet sellainen rempseä. Niin minä nyt sitten ajattelin, että tässä näin maljaa nostaen woimme nimetä tämän nyt sitten Myllytawernaksi. Niinpä Marja ja Helge, yhdessä teidän kanssa näin maljaa nostetaan."
Amara: "Kun täällä nyt ollaan innoissaan niin monesta asiasta. Niin ja kun nämä kummipeikot nyt owat innoissaan siitä, että te lähditte mukaan kartanomarssiin. Ja kun marssitte heidän kanssaan tämän kartanon päästä päähän, joka huoneen, yläkertaa myöden. Niin heillä on ollut hauskaa, kun he sanowat, että ne heidän wanhat eivät marssi. Ja teillä meni ihan lujaa juostenkin. Täällä kyllä perässä pysyttiin. Wälillä ohikin mentiin.
Tiedättekö. Siiri ja Jurra aiwan ihastuneina sanoiwat, että täällä ei ole aikuiset koskaan juosseet."
Siiri: "Kun nyt Natalien ja näiden muiden kanssa oli puhetta keittiömausteista. Siis sellaisista, mitä meillä on käyttää ja antaa. Ja kun nyt haluatte sen ihan ylös kirjoittaa.
Niin minä puhuin tästä, että kun minulla on tämä mauste, tämä "Kartanon keweys". Niin se on ihan minun oma kehittämäni. Niin se on ollut ihan paikallaan näissä ympyröissä. Kun se sopii kaikkiin, niin ruokiin kuin juomiin. Niin se antaa sellaista rentoutunutta ja kewyttä oloa. Kun ihmisillä niin helposti arjen touhuissa meinaa se sisäinen wäsähdys tulla. Niin minä sitten aina tilanteen tullen sopiwasti laitan mausteeksi Kartanon keweyttä. Oli kyse sitten päiwällisestä tai aamukahwista. Niin se antaa kyllä sellaista kewyttä lisäpotkua siihen päiwään. Minä sen reseptin Natalielle annoin, kun hän on antanut yhtä ja toista, mitä täällä tullaan sitten käyttämään.
Minä sainkin Natalielta tuliaisiksi sellaisen tuhataskuessun, niin kuin hänelä itselläänkin on. Kyllä sinne sopii nyt laittaa moneen lähtöön mausteita.
Manteri ja Pyrrikin toiwat Jurralle sellaisen monitoimiwäkräimen. Sellaista kuulemma kartanohaltia hywinkin tarwitsee."
Nythän tässä päällimmäisenä on ollut riemu tästä myllynkiwestä, joka näin löytyi satojen wuosien jälkeen.
Riemullisinta heillä täällä on ollut, että nyt heitäkin jälleen kuullaan ja paikka saa ihan uudenlaisen elämän sen myötä. Ja minä näin konkarina jo woin sanoa, että se tuntuu kyllä oikein hywältä.
Niinkuin meillä on yleensäkin tapana, niin wanhoja ei kaivella. Waan sillä Wiisaudella, joka meille on tullut olemisestamme, jatkamme täysillä eteenpäin. Sehän elämän kokemusten tarkoituskin on aiwan kaikilla, niin meillä luonnonhengillä kuin teillä ihmisilläkin. Oiwaltaa lisää niihin tulewiin tekemisiinsä, hyödyntää se oma wiisaus. Jokaisella on aina niitä hywiä, riemullisia hetkiä ja toisia, jotka eiwät ole ihan niin iloisia. Mutta yhtä kaikki, kaiken sen takia, me olemme nyt sitä mitä me olemme. Ei muuta kuin kokka kohti koillista ja menoksi, sanowat nämä luonnonhenget täällä meren äärellä.
Niin, kukakohan tässä nyt haluaisi jotain sanoa talonwäen piiristä."
Jurra nousee seisomaan ja sanoo: "Minä nyt niin sanoisin, kun se ihan kirjatuksi tulee. Että on ollut oikein riemullista saada teidät kaikki tänne, niin Marja ja Helge, kuin koko tämä luonnonhenkirewohka, niin kuin te itse sanotte. Se miksi ja minkälaiseksi tämä paikka nyt sitten tulee, niin aikahan sen näyttää, mutta me ollaan ihan täysillä mukana. Niin Tarmokin, jahka se nyt noista jauhinkiwistään tokenee. Niin se mylly kun oli hänelle niin iso juttu. Ja taitaa olla niin, että jos ei Tarmoa riihellä näy, niin kyllä hän sieltä myllynkiweltä löytyy.
Annan puheenwuoron Siirille, koska hän nyt haluaisi jotain automatkasta sanoa."
Siiri niiaa ja nousee seisomaan.
"Minä en ole koskaan ollut sellaisessa autokyydissä, warsinkaan tällaisessa liikkuwassa koti-autossa. Minulla oli aiwan ilonsekaista jännistystä nyt olla matkalla teidän kanssa sinne kirkolle ja takaisin.
Niin kun me Tarmon kanssa ihan ex tempore innostuttiin lähtemään mukaan. Kun se lähtökin tuli niin nopeasti. Kun se siellä hiekkatien mutkissa tuntui sillä lailla jännästi. Kun ei ole ennen ollut kyydissä niin sillä lailla mukawasti jännitti. Kun minulle se wauhti oli kova, waikka teille se ei tietysti ollut. Niin, kiitos waan kyydistä ja kyllä tässä riittää nyt moneksi illaksi kertomista. Kun sitten taas kysytään, että kerro wielä, miltä tuntui. Niin minä siihen sitten kyllä sanon heille, että jos vaan mahdollista, niin kokeilkaa itsekin. Nuo Pyrri ja hänen porukkansa ovat kyllä tässäkin jo konkareita. Eiwät kuulemma ole moksiskaan. Sanowat wain, että wauhtia lisää."
Riihi-Tarmo: "Niin mainittakoon tässä nyt kaikille, että kun nyt ollaan tämän Kerawan remuporukan kanssa tultu siihen ajatukseen, että kun niin paljon hywää on kuultu niistä Marjan ja Helgen Rumpula- ja Pylpyrä-tawernoista, joissa luonnonhenkiwäki toisiaan woi tawata ja ajatuksia waihtaa. Sillä lailla ihmisten piirissä ollen, mikä näistä kotien tawernoista tulee. Kun täällä näin yhdessä woimme sitten kohdata.
Niin mikäpä nyt olisi sen hienompaa, kuin awata tännekin tawerna. Siispä minä kun nyt tänään niin innoissani olen ollut, niin ihan riemulla otan tämän isännöimisen tehtäwän wastaan. Kun tuo Jurra sanoi, että kuule Tarmo, ole sinä waan tawernaisäntä. Minulla tätä tekemistä muutenkin riittää. Ja kun sinä olet sellainen rempseä. Niin minä nyt sitten ajattelin, että tässä näin maljaa nostaen woimme nimetä tämän nyt sitten Myllytawernaksi. Niinpä Marja ja Helge, yhdessä teidän kanssa näin maljaa nostetaan."
Amara: "Kun täällä nyt ollaan innoissaan niin monesta asiasta. Niin ja kun nämä kummipeikot nyt owat innoissaan siitä, että te lähditte mukaan kartanomarssiin. Ja kun marssitte heidän kanssaan tämän kartanon päästä päähän, joka huoneen, yläkertaa myöden. Niin heillä on ollut hauskaa, kun he sanowat, että ne heidän wanhat eivät marssi. Ja teillä meni ihan lujaa juostenkin. Täällä kyllä perässä pysyttiin. Wälillä ohikin mentiin.
Tiedättekö. Siiri ja Jurra aiwan ihastuneina sanoiwat, että täällä ei ole aikuiset koskaan juosseet."
Siiri: "Kun nyt Natalien ja näiden muiden kanssa oli puhetta keittiömausteista. Siis sellaisista, mitä meillä on käyttää ja antaa. Ja kun nyt haluatte sen ihan ylös kirjoittaa.
Niin minä puhuin tästä, että kun minulla on tämä mauste, tämä "Kartanon keweys". Niin se on ihan minun oma kehittämäni. Niin se on ollut ihan paikallaan näissä ympyröissä. Kun se sopii kaikkiin, niin ruokiin kuin juomiin. Niin se antaa sellaista rentoutunutta ja kewyttä oloa. Kun ihmisillä niin helposti arjen touhuissa meinaa se sisäinen wäsähdys tulla. Niin minä sitten aina tilanteen tullen sopiwasti laitan mausteeksi Kartanon keweyttä. Oli kyse sitten päiwällisestä tai aamukahwista. Niin se antaa kyllä sellaista kewyttä lisäpotkua siihen päiwään. Minä sen reseptin Natalielle annoin, kun hän on antanut yhtä ja toista, mitä täällä tullaan sitten käyttämään.
Minä sainkin Natalielta tuliaisiksi sellaisen tuhataskuessun, niin kuin hänelä itselläänkin on. Kyllä sinne sopii nyt laittaa moneen lähtöön mausteita.
Manteri ja Pyrrikin toiwat Jurralle sellaisen monitoimiwäkräimen. Sellaista kuulemma kartanohaltia hywinkin tarwitsee."